”Jos ei jaksa, niin koita jaksaa!”, ”Ei näillä aamuilla voi painaa!” ja ”Aika aamuinen case.” ovat osa monista sananlaskuista, joita alokasjaksolla kuulee. Kiireinen odottaminen, nakkihommat ja ampuminen olivat minun oletukseni armeijasta. Sitähän se olikin, eikä yllättänyt yhtään. Olin ennen armeijaa valmistautunut henkisesti lähes puoli vuotta tulevaan koitokseen ja voin nyt varmuudella todeta, että kyllä kannatti! Henkinen valmistautuminen auttoi minua paljon enemmän kuin mikään fyysinen. Mieti, mitä armeijalta haluat ja et halua. Hyödyt ja haitat. Kaikki. Kyllä täällä kunto kasvaa ja juosta saa, mutta on tärkeää pitää mieli tarkkana ja olettaa, että millä hetkellä hyvänsä voi tulla tekemistä.

Fyysisen rasituksen aiheuttama väsymys ja särmän kärsivällisyyden yhdistelmä painavat ihan eri tavalla, kuin mikään muu raskas kokemus elämässä. Uuteen paikkaan on aina totuteltava. Talvella sotilaan perustaitoihin kuuluu hiihtäminen. Suksilla yksittäisen taistelijan kantama varustus on painava kokemattomamman selässä. Siinä tuntee, kuinka armeija on täysin erityinen raskas kokemus. Tästä täydellinen esimerkki oli valamarssi, missä hiihdimme 30 km taisteluliivi, reppu ja ase selässä. Buranaa, lämmintä vettä ja kuivia sukkia. Niillä selvisi, mutta siinä huomasi kuinka kroppa kestää, vaikka kuinka pahalta tuntuisi matkan aikana. Seuraavana aamuna eivät edes lihakset olleet kovin kipeinä. 

Minulla on ollut hyvä kokemus alokaskaudesta. Olen tullut armeijaan ajatellen, että tämä on nyt yksi elämäni suurimmista vaiheista. Tulin tänne kouluttautumaan ja elääkseni elämää intin tavoilla. Intin tavat ovat mielestäni erittäin selkeitä, jos ei ajattele omia säätöjä ja tekee sen mitä käsketään. Mitään ylimääräistä ilman lupaa ei mielestäni kannatta tehdä. Särmänä pärjää pitkälle ja järkeä voi käyttää.

Mielenkiintoinen asia, jonka huomasin alokaskauden loppua kohden, on komppanioiden eroavaisuudet. Esimerkiksi komppania, missä itse olen, sisäkuria pidetään tärkeämpänä, kun taas naapurikomppanian ulkokuri vaikuttaa olevan tiukempaa. Armeijassa linjat ovat kuitenkin samat ja jokaisessa komppaniassa pärjää samoilla perusteilla. Minusta se, minkälainen alokaskausi yksilöllä tulee olemaan, riippuu kenties eniten siitä mihin yksikköön valitaan. Oman alokaskauden yksikkövalintaan voi vaikuttaa itse ennen palvelukseen astumista alokaskyselyllä. 

Intin koulutukset ovat olleet tähän menneessä erittäin mielenkiintoisia. Välillä haasteita aiheuttaa se, että alikersantit eivät kesäsaapumiserätaustansa takia ole kouluttautuneita joihinkin talven vaatimiin toimenpiteisiin. 

Alikersantti Harju sanelee: ”Jotkin asiat pitää opetella alokkaiden kanssa samaan aikaan, mutta on ennakoiden opeteltava asia tukevasti, että sen voi sitten kouluttaa hyvin.”
Tämä heijastuu myös koulutuksessa, kun alikersanteille on opetettu joku asia kesällä eri tavalla, jonka he sitten opettavat meille. Henkilökunnan kouluttajat taas opettavat saman asian toisella tavalla. Monesti kumpikin opetettu tapa on oikein, mutta tästä syntyy joskus epäselvyyttä yhtenäisyydessä komppanian sisällä yksinkertaisistakin asioista. Loppujen lopuksi opetetuilla asioilla pärjää hyvin, oli tyyli mikä tahansa.

Kaiken edellä mainitun jälkeen voin sanoa olevani koulutettu selviytymisessä, suojautumisessa ja suojaamisessa. On tulentekoa, on sotilaan oikeussääntöjä, sekä suojanaamarin käyttöä.
Intti on seitsemänkymmentä prosenttia psyykkistä kestoa ja kolmekymmentä prosenttia fyysistä rasitusta ja siitä palautumista. Tässä kannattaa muistaa, että Suomen armeijassa ei ajeta ihmistä henkisesti äärirajoille ja armeijassa tarjotaan sotilaspastorin, sekä sosiaalikuraattorin palvelut. Asenne määrää miten pärjää. Kuuntele asiat ja toimi. 

Kirjoitti Alokas Ahonen.