Kesäkuussa postilaatikkooni tärähti kirjekuori, jossa oli Puolustusvoimien logo. Kirjekuoren sisältä löytyi vapaaehtoinen kertauskutsu. Mennäänpä pikakelauksella pari kuukautta eteenpäin  *WHUM* Ja tässähän sitä ollaan jo Rovaniemellä kantamassa täyttä ”morttisäkkiä” varusvarastolta. Kappas kummaa, vieressäni hikoilee Vuotson kovin korpisoturi, Toni Sieppi, joka on minulle tuttu kaveri armeija-ajoilta. Mehän olimme Siepin kanssa samassa sissipartiossa, ja nyt heti 11 vuotta myöhemmin samaan aikaan kertaamassa. Meidän sodanajan sijoitus oli purkautunut, ja tästä syystä, meidät, Lapissa asuvat ex-sissit, oli ”käsin poimittu” vapaasta reservistä osaksi Rovajärvellä pidettävää harjoitusta.  

Hyvin nopeasti tiemme kuitenkin erkanivat, sillä harjoitusalueelle saapuessamme meidät jaettiin Alfa- ja Bravo-joukkueisiin. Sieppi meni Alfaan, minä Bravoon. Pitkäksi aikaa en kohtaloamme kuitenkaan jäänyt surkuttelemaan, sillä tekemistä riitti, ja tämän lisäksi Rovajärvellä ilmapiiri oli jopa rennon rempseä. Jakauduimme ryhmiin, haimme majoitusvarusteemme, ja lähdimme teltanpystytykseen.  
Siinä telttaa pystytellessämme ryhmänjohtaja mulkaisi minua ja kysyi, että oletkos sinä lehtimiehiä? Minä vastasin, että tottahan toki, ja samaan hengenvetoon kysäisin kersantilta, että onkos hän Kemijärven partaukko, Koti-Lappi lehden päätoimittaja Esa Keskinen? Olimme nähneet toisemme joskus lehtiyhtiön, Hilla Groupin, yhteisissä Teams-palavereissa, mutta naamatusten tapasimme nyt ensimmäistä kertaa.  
Mutta itse harjoitukseen... Lapin aluetoimiston johtaman vapaaehtoisen harjoituksen vahvuus oli noin 100 henkilöä. Kaikille kertaajille jaettiin laservalolla toimivat simulaatiovälineet, joiden avulla pääsimme harjoittelemaan sotimista. Tämän lisäksi kävimme pyörähtämässä myös ampumaradalla verestämässä rynnäkkökiväärin käsittelyä. Hyvää sumppua tuli ammuttua...  
Aseen putsaus oli ehkä se koko viikonlopun kestäneen harjoituksen kivuliain koettelemus. Eihän sitä aseriepua kylmilthän osannut edes purkaa osiin. Ja kun tykki oli siinä edessä purettuna, niin mitenhän se oikein putsattiin tai taiottiin takaisin ampumakuntoon... Siinä kun vähän aikaa värkkäsi, niin kohta sitä olikin taas autopilotti päällä, aseen piippu putsattuna ja ase kasattuna. Kipinävuorostakin osasi jopa nauttia näin varttuneemmalla iällä.  
Summa summarum, jos sinut kutsutaan vapaaehtoiseen kertausharjoitukseen, niin osallistu ihmeessä.  
 
No listataan vielä plussat ja miinukset 
+ Pöperöt olivat viimeisen päälle hyvät, ja ruokaa oli tarjolla vähintäänkin riittävästi.  
+ Turhaa luppoaikaa ja odottelua ei ollut. Harjoitus oli tehokas paketti.  
+ Kertausharjoitus oli vapaaehtoinen, ja se vapaaehtoisuus huokui myös meissä sotilaissa. Tunnelma ja maanpuolustustahto olivat korkealla.  
- Harjoituksien jälkeen palautteenannolle ei oikein ollut aikaa. Olisi ollut mukava nähdä ja kuulla tarkemmin, että miten kukin ryhmä toimi simulaatioharjoituksissa.  
- Aikatauluongelmien vuoksi kaikki ryhmät eivät ehtineet toteuttaa jokaista harjoitusta.  
 
*** 
 
En tiedä oliko tämä sattumaa, mutta kesän alussa Ivalon rajajääkärikomppanian kotiutusjuhlassa satuin ääneen ihmettelemään sitä, kuinka minulle ei ollut vielä tähän ikään mennessä tullut kertauskutsua.  

Ville Vaarala