Urheiluammunta tuottaa onnistumisen elämyksiä, tuo uusia tuttavuuksia sekä tyydyttää tervettä kilpailuviettiä. Harjoittelu kehittää fyysistä ja henkistä toimintakykyä monipuolisesti, ja saahan ampumaradalla raitista ilmaakin. Tämän kaiken lisäksi ammunnan harrastamisessa on vahva maanpuolustuksellinen ulottuvuus.
Tarkka-ammuntakilpailuissa naamiointi pisteytetään, mutta rastien välissä naamiopuvun voi pakata reppuun. Kuva: Puolustusvoimat
Hyvän harrastuksen keskeinen tunnusmerkki on se, että harrastus tuottaa ihmiselle hyvää mieltä. Kaikki muut ominaisuudet harrastuksissa ovat jossain määrin toissijaisia. Ampumaharrastus tuottaa hyvää mieltä, mutta on siinä valtava kirjo muitakin erilaisia myönteisiä piirteitä. Tässä tarkastelussa keskityn urheiluammuntaan, jolla tarkoitetaan eri lajiliittojen alaisissa lajeissa kilpailua tai näiden lajien harjoittelua. Näin ollen esimerkiksi metsästys tai aseen virkakäyttö ei sisälly käsitteen alle. Eri lajeilla on erilaisia koulutuksellisia painopisteitä. Perinteiset lajit kehittävät staattista voimaa, dynaamiset lajit kehittävät ketteryyttä, tarkkuuslajit kehittävät mielen tyyneyttä ja taktiset lajit kehittävät nopeaa ajattelua ja päätöksentekoa. Kaikille ammunnan lajeille yhteistä on välitön ja helposti tulkittava palaute omasta osaamisesta. Kun peltimaali kaatuu tai savikiekko pölähtää, on jossain onnistuttu. Taitojen ja fyysisen toimintakyvyn lisäksi urheiluammunta tuottaa sosiaalista pääomaa. Muut harrastajat ovat ihmisiä, jotka ovat kiinnostuneet samoista asioista, joten yhteispeli toimii. Kokeneemmat konkarit vetävät nuorempia mukaansa tasolleen ja jokaisella harrastuskerralla voi oppia jotain uutta. Lisäksi ammunnan harrastajien kesken vallitsee hyvä henki eikä kahnauksia juurikaan esiinny. Oma vaikutuksensa lienee myös sillä, että kaikki harrastajat ovat Poliisin erikseen nuhteettomaksi toteamia henkilöitä.
Kaikkien harrastuksille ominaisten myönteisten ilmiöiden lisäksi ampumaharjoittelu liittyy olennaisesti sotilaan taitojen kehittämiseen. Meillä sotilailla on erilaisia tehtäviemme määrittämiä tarpeita ampumataidon alalla. Vartiopäällikön tulee olla tarkka ja varma pistooliampuja. Valmiusosaston tarkka-ampujalla ensisijaisen tärkeää on nopea ja tarkka tarkkuuskiväärin käsittely. Aluetoimiston kapteenilla osaamisvaatimusten painopiste on taas sitten jo enemmän koulutuspuolella. Huolimatta normaaliolojen tehtävien asettamista vaatimuksista on jokaisen sotilaan osattava käsitellä turvallisesti poikkeusoloissa kannettavaa henkilökohtaista asetta, joka useimmilla meistä on rynnäkkökivääri. Urheiluammunnan laji kirjosta löytyy varmasti se jokaisen tarpeita parhaiten palveleva laji, mutta toisaalta harrastuksen aloittamista ei kannata suunnitella puhtaasti työn tarpeiden pohjalta. Jos tarkka-ampujalla on kova polte työhönsä ja halu kehittää itseään myös vapaa-ajalla, on tarkka-ammuntakilpailuihin osallistuminen ja lajin harjoittelu hyvä keino tehdä itsestään parempi tarkka-ampuja. Jos kuitenkin vaikkapa haulikkoammunta on tarkka-ampujan sydäntä lähellä, ei omasta työstä poikkeavan lajin harrastamisesta tule potea huonoa omatuntoa. Kaikki ammunta tukee yleisen ampumataidon kehittymistä ja toisistaan hyvin paljon poikkeavissa lajeissa voi silti olla paljonkin yhteistä esimerkiksi koordinaation ja turvallisen asekäsittelyn kehittymisessä.
Joskus SRA-rastissa vaaditaan sovellettuja ampuma-asentoja. Kuva: Mikko Risku
Rauhallista pötköttelyammuntaa ja helteessä virtaavaa hikeä
Viime aikoina suosiotaan ovat kasvattaneet toiminnalliset ammunnan lajit. Näihin lajeihin lukeutuvat esimerkiksi sovellettu reserviläisammunta (SRA), Practical-ammunta sekä sotilastarkka-ammunta. Mikäli varusmiesaikaiset taisteluammunnat ja toiminnalliset lähiammunnat saivat adrenaliinin virtaamaan suonissa, voi toiminta-ammunta olla mielekäs väylä urheiluammunnan pariin. Toiminnalliset lajit vaativat yleensä hieman aseenkäsittelykokemusta ja ampumataitoa pohjille, mutta esimerkiksi jo jalkaväessä suoritettu varusmiespalvelus antaa lajien harrastamiseen erittäin hyvät valmiudet. Practical, joka tunnetaan lajiliittonsa myötä myös nimellä IPSC (International Practical Shooting Confederation), on toiminnallisen ammunnan lajeista kaikkein urheilullisin ja IPSC-kilpailut ovat ainakin korkeammalla tasolla melko totista touhua. Lajissa käytettävät aseet ja varusteet ovat viritetty kilpailullinen etu mielessä ja vaikka ammunta itsessään kehittääkin toiminnallista ampumataitoa, jää yleissotilaallisten taitojen kehittämiseen aukkoja paikattavaksi.
SRA-kilpailuissa kilpailijaa seuraa ajanottolaitetta käyttävä tuomari. Kuva: Mikko Risku
Näitä aukkoja paikkaamaan on Suomessa kehitetty SRA. Sovelletussa reserviläisammunnassa käytetään kenttäkelpoisia aseita ja varusteita. Ampumakilpailut koostuvat ”stageista”, eli rasteista. Yhden rastin kesto on yleensä minuutti tai alle ja rastin aikana ammutaan joitain kymmeniä laukauksia, tai vähemmän. Rastipisteet määräytyvät osumien ja käytetyn ajan perusteella. Aseina SRA:ssa, kuten Practicalissakin, käytetään tyypillisesti pistoolia, kivääriä ja haulikkoa. Rastit liittyvät yleensä teemoiltaan sotilaallisiin tilanteisiin. Kovemmille karpaaseille on olemassa taistelijaluokka, jossa kilpailut ammutaan täydessä taisteluvarustuksessa. Lajeissa kilpaillakseen tulee suorittaa niin kutsuttu turvallisen ampujan kurssi. Kurssit ovat yleensä MPK:n tukemana järjestettyjä ja helpoin paikka kurssien hakuun onkin Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen kurssikalenteri. Rovaniemellä SRA-kilpailuja on sulan maan aikaan lähes joka viikonloppu ja usein kilpailuissa on mahdollista ampuma järjestävän seuran laina-aseilla.
Tarkkuuskiväärillä voi hakea hyvää tukea aseelle vaikkapa kolmijalasta. Kuva: Puolustusvoimat
Sotilastarkka-ammunta poikkeaa hieman muista toiminnallisista lajeista, sillä tarkka-ammunnassa kilpaillaan kahden tai kolmen osallistujan partioissa. Tarkka-ammunta itsessään on jo aika salatieteitä ja kolmen ihmisen yhteistyön toimivaksi rakentaminen lisää haastetta entisestään. Jääkäriprikaatin kasvatit ovat tässä todistettavasti onnistuneet useita kertoja, ainakin mitalien kirkkaudessa mitattuna. Helpompi lähestyminen tarkkuuskivääriammuntaan on PRS eli Precision Rifle Series. Lajia voisi jollain tavalla kuvailla tarkkuuskivääri-practicaliksi. Mukaan pääsee Lapissa Arctic Snipers RY:n johtaman Arctic Rifle Cup-sarjan osakilpailuihin osallistumalla. Lisäksi MPK järjestää toisinaan pitkän matkan tarkkuusammuntapäiviä, jotka tarjoavat hyvän mahdollisuuden oman ampumataidon hiomiseen.
Mikäli oman ampumataidon rakentamisessa on syytä lähteä perusteista, kannattaa tutustua lajiin nimeltä ”reserviläisammunnat”. Reserviläisammunnoissa ammutaan pistoolilla ja kiväärillä paikallaan oleviin ja kääntyviin tauluihin ennalta määrätyn ohjelman mukaisia ammuntoja. Esimerkiksi Rovaniemellä paikalliset reserviläisyhdistykset järjestävät sekä kivääri- että pistooliammuntoja sulan maan aikaan lähes viikoittain. Tapahtumissa on yleensä mahdollista myös lainata järjestävän seuran aseita. Myös MPK järjestää sotilaallisia valmiuksia palvelevina ammuntoina vastaavia ammuntoja. Näihinkin MPK:n ammuntoihin ilmoittautuminen käy helposti nettisivun kurssikalenterin kautta.
Omalla aseella osut paremmin
Vaikka aiemmin mainituissa tapahtumissa on usein mahdollista lainata seuran aseita, helpottuu harrastaminen luonnollisesti oman kaluston myötä. Minkä tahansa aiemmin mainitun lajin harrastaminen lasketaan aselupaa hakiessa eduksi ja käytännössä nuhteeton kansalainen saa hakemansa luvan urheiluammuntaa varten, kunhan vain kykenee osoittamaan harrastustaustansa sekä perehtyneisyyden aihetta käsittelevään lainsäädäntöön. Sotilaan aseenkäyttöön kehittyvissä ammunnoissa pääsee hyvin alkuun paketilla, jossa kiväärin, optiikan, hihnan ja lippaiden hinnaksi jää hieman alle 2 000 euroa. Suurin menoerä paljon harjoittelevalla onkin patruunat, etenkin nykyisessä maailmantilanteessa kasvaneen kysynnän näkyessä hinnassa. 100 kiväärinpatruunaa saa kaliiperista riippuen 40–80 eurolla.
Pyssyleikit veivät nuoren miehen mukanaan
Perinnekiväärillä ammutaan pystystä, polvelta ja makuulta. Kuva: Puolustusvoimat
Oma ampumaharrastukseni on aika vanhaa perua. Lapsena tykkäsin pyssyleikeistä ja tämä vaihe jäi sitten päälle, vaikka vuodet vierivätkin. Kouluikäisenä harrastin ammuntaa erilaisilla ilma-aseilla ja ennen varusmiespalvelusta ostin pienoiskiväärin tarkkuusammunnan harjoitteluun. Varusmiespalveluksessa koin herätyksen toiminnalliseen ammuntaan ja kadettikoulun päivärahoilla sekä Upseeriliiton takaamalla opintolainalla ostin ensimmäisen AR-15-kiväärini sekä pistoolini. Tästä lähtien olen ampunut eri lajeja perinnekivääriammunnoista practicaliin. Kaksisuuntaisella ampumaradalla taidot ovat toistaiseksi mittaamatta, mutta erilaisissa kilpailuissa on tullut kohtalaista menestystä. Tärkein asia itselleni on kuitenkin ollut aiemmin mainittu harrastuksen tuottama hyvä mieli ja alan tapahtumissa vallitseva erityisen hyvä henki. Ja luohan se uskoa puolustusjärjestelmäämme, kun piirikisoissa minua monin verroin etevämmät ampujat tulevat vastaan reservin koulutustapahtumissa osana omaa joukkoaan.
Teitä on varoitettu ja radalla nähdään!
