Kesäkuun neljäs lähestyy. Edellisestä ylennyksestä onkin jo hetki aikaa ja kauluslaatoissa olisi vielä tilaa. Kuinkas se edellinen kertausharjoitus menikään, tuliko annettua riittävät näytöt? Pitääkö raivata kalenterista tilaa ylennyspäivää varten?
Kesäkuun ja joulukuun alku jännittää sopivalla tavalla kaikkia sotilaita, niin reservissä kuin aktiivipalveluksessa, sillä onhan Puolustusvoimain lippujuhlan päivä sekä Itsenäisyyspäivä mahdollisia tilaisuuksia saada kauan odotettu ylennys. Joskus ylennyspäivät tuovat iloisen yllätyksen, joskus taas pettymyksen. Etenkin ansiokkaasti kortensa kekoon kantanut maanpuolustaja voi kokea ylennystilaisuuksien yhteydessä hetkittäistä harmitusta uusien heraldisten ruusujen ja kulmarautojen jäädessä taas haaveeksi. Monesti asioille on kuitenkin luonnollinen selitys ja tässä blogissa avataankin hieman reserviin kuuluvien asevelvollisten ylentämisprosessia.
Sotilasarvojen merkitys ja ylentämisen yleiset vaatimukset
Ylennys korkeampaan sotilasarvoon tuntuu varmasti juhlalliselta ja jopa palkitsevalta, etenkin jos taustalla on pitkä ura maanpuolustuksen parissa. Siitä huolimatta on keskeistä ymmärtää, että ylennyksen ensisijainen tarkoitus ei ole olla palkinto, vaan ylentämisen tarkoituksena on sodan ajan puolustusvoimien joukkojen sotilasarvoihin perustuvan esimiesjärjestelmän luominen ja ylläpitäminen. Ylentäminen siis liittyy aina johtajatehtävissä annettuihin näyttöihin tai muuhun erikoisosaamiseen.
Ylentämisen yleisinä vaatimuksina on koulutus ja osaaminen uutta sotilasarvoa vastaavaan tehtävään ja yleinen sopivuus ylennettäväksi. Suomessa reservin miehistön ja aliupseerien ylentämisestä päättää valvovan aluetoimiston päällikkö ja reservin upseerit ylentää Tasavallan Presidentti. Tämän lisäksi kertausharjoitusten yhteydessä joukko-osaston komentajalla on mahdollisuus ylentää reserviläisiä miehistön sotilasarvoihin.
Osaamisvaatimukset
Ensimmäinen ja tärkein vaatimus ylennykseen on soveltuva sodan ajan tehtävä. Puolustusvoimien sodan ajan kokoonpanossa jokaiselle tehtävälle on määritetty sotilasarvosuositus, jonka tulee vastata uutta sotilasarvoa. Tyypillisesti vaikkapa jääkärijoukkueen johtajan tehtävä on yliluutnantin tehtävä ja jääkäriryhmän johtajan tehtävä on ylikersantin tehtävä. Näin ollen joukkueenjohtajaksi sijoitettu vänrikki voidaan ylentää luutnantiksi, mutta yliluutnanttia ei enää kapteeniksi. Sotilasarvosuositukset riippuvat tehtävän vaativuudesta ja vaativimpia reserviläisten tehtäviä ovat eri tason esikuntien majurin ja jopa everstiluutnanttien tehtävät.
Soveltuvan sodan ajan sijoituksen lisäksi tehtävässä tulee olla riittävästi harjaantunut. Tätä mitataan kertausharjoituspäivillä. Kertausharjoituspäiviä voi tienata Puolustusvoimien käskemistä kertausharjoituksista, vapaaehtoisista harjoituksista, Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen kursseilta, sopimussotilaana palvelemisesta, kansainvälisestä kriisinhallinnasta sekä muun koulutuksen hyväksi lukemisella. Ensimmäisiin ylennyksiin (kersantti/ylikersantti ja luutnantti) vaaditaan kymmenen kertausharjoituspäivää, seuraaviin taas hieman enemmän. Kaikki ylennykseen laskettavat päivät eivät voi tulla MPK:n kursseilta, vaan edellisen ylennyksen jälkeen tulee olla osallistunut johonkin Puolustusvoimien johtamaan reservin koulutustapahtumaan tai kansainväliseen kriisinhallintaan. Harjoituksessa annettujen näyttöjen perusteella määritettyä yleisarviointia tarkastellaan ylennyksiä laatiessa, siis pelkästään ”hyvin mukana” olemalla ei tienaa itselleen automaattisesti ylennystä.
Osana harjaantumista katsotaan myös ylennysten aikaväli. Ensimmäisen ylennyksen voi saada 4 vuotta varusmiespalveluksessa tai naisten asepalveluksessa saadun edellisen ylennyksen jälkeen, seuraaviin aikaväli on taas sitten pidempi. Tyypilliset käsketyt kertausharjoitukset ovat nykyään noin 6–7 päivän mittaisia, joten muutaman MPK:n koulutustapahtuman suorittamisella varmistaa omien kertausharjoituspäivien riittävyyden ensimmäiseen jakoon. Kannattaa toki muistaa, että MPK:n tapahtumista myönnettävät rinnasteiset kertausharjoituspäivät kirjautuvat asevelvollisrekisteriin jopa muutaman kuukauden viiveellä.
Muut vaatimukset ja erikoistilanteet
Ylennettävän reserviläisen tulee olla nuhteeton. Yksittäiset ylinopeussakot eivät välttämättä vielä estä ylennystä, mutta rikosrekisterimerkinnät saattavat viedä reserviläisen ylennykset ”jäähylle” joksikin ajaksi, vaikka perusteet ylentämiseen muuten olisivat olemassa.
Koulutus- ja osaamisvaatimuksiin sisältyvistä kertausharjoitusvuorokausien määristä voidaan poiketa sellaisten asevelvollisten kohdalla, jotka ovat aikaisemmin olleet Puolustusvoimien tai Rajavartiolaitoksen palveluksessa. Muilta osin heidänkin ylennykset menevät samalla tavalla kuin reserviläisillä yleensä.
Ansiokkaasta maanpuolustuksen hyväksi toimimisesta voidaan reserviläinen ylentää kerran. Erityisistä ansioista voidaan myös ylentää asevelvollinen, joka on varattu poikkeusoloissa työnantajansa käyttöön. Nämä tilanteet edellyttävät erityisen hyviä perusteluita ja aluetoimistoon tulevaa esitystä.
Ylennyksiä aletaan valmistella aluetoimistoissa aina hyvissä ajoin ennen virallisia ylennyspäiviä. Aliupseerien ja upseerien osalta tarkastellaan suoraan osaamisvaatimusten täyttymistä ja yleistä soveltuvuutta sekä ennen kaikkea reservin koulutustapahtumien arviointeja. Miehistön osalta ylennykset vaativat aina esityksen, joko kertausharjoituksen kouluttajilta tai suoraan reserviläisjärjestöiltä aluetoimistoon.
Entä jos ylennystä ei vaan tule?
Yleisin syy ”puuttuvaan” ylennykseen liittyy sodan ajan tehtävään. Sodan ajan sijoitus voi puuttua kokonaan tai asevelvollinen voi olla ylennettynä jo oman tehtävänsä sotilasarvosuosituksen mukaiseen arvoon tai jopa sen yli. Mikäli sijoitettu reserviläinen tässä tilanteessa kokee, että hänellä olisi enemmän annettavaa maanpuolustukselle, on omasta tehtävästä syytä keskustella seuraavan kertausharjoituksen yhteydessä ja esitettävä halukkuus vaativampiin tehtäviin. Mikäli asevelvollinen on kokonaan ilman sodan ajan sijoitusta, voi tilannetta pyrkiä korjaamaan hakeutumalla Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen toimintaan mukaan. Näin toimien voi olla mahdollista saada uusi sijoitus paikallisjoukoissa. Erityisesti reserviläisjärjestöjen toimijoiden kannattaa muistaa, että aktiivisten jäsenten palkitsemiseen on reilusti parempia ratkaisuja, kuin ylennysesitykset. Aluetoimistojen kautta on mahdollista esittää reippaille ja tunnollisille reserviläisille erilaisia mitaleja, aselajiristejä tai muita tunnustuksia. Nämä ovatkin usein aidompia palkintoja pitkästä työstä. Vaikka ylennys ei ole itsetarkoitus, on ylentämisen perusteena olevat vaatimukset hyviä ohjenuoria suomalaisen reserviläisen elämään. Nuhteettomuus, osaaminen omassa tehtävässä ja osallistuminen maanpuolustuksen tapahtumiin luovat muutakin arvoa, kuin ainoastaan sitä uutta sotilasarvoa. Puolustusvoimain lippujuhlan päivänä ja Itsenäisyyspäivänä on tietysti hienoa juhlia omaa ja palvelustovereiden ylennyksiä, mutta hienoa on myös juhlia vapaata isänmaata! Juhlapäivä lähestyy ja odotus tiivistyy. Ehkä minustakin vielä jonain päivänä majuri tulee…
Kapteeni Aku Saarelainen